Kevätkonsertti 2024

Philip Sparke: Concert Prelude

Philip Sparke (s. 1951) on brittiläinen vaskisoittaja, säveltäjä, sovittaja, kapellimestari ja musiikkikustantaja. Hänen teoksensa puhallinorkestereille ja brass bandeille (vaskiorkestereille) ovat saavuttaneet suuren suosion ympäri maailmaa.

Opiskellessaan Kuninkaallisessa Musiikkiakatemiassa Lontoossa Sparke tarttui vuonna 1974 musiikkikustantajan mainokseen, jossa he etsivät uusia teoksia opiskelevilta säveltäjiltä. Saatuaan vihreää valoa kustantajalta, Sparke sävelsi uuden teoksen samana iltana. Tämä Concert Prelude oli hänen ensimmäinen teoksensa brass bandille ja se julkaistiin saman tien. Viisi vuotta myöhemmin Sparke laajensi teoksen sinfoniselle puhallinorkesterille eli otti mukaan myös puupuhaltimet. Kappale alkaa ja loppuu komealla fanfaarilla ja sen monipuoliset rytmit ja upeat laulavat osuudet antavat puhallinorkesterille mahdollisuuden tuottaa parasta sointiaan.

Gordon Jacob: An Original Suite

Englantilainen säveltäjä ja Kuninkaallisen Musiikkiakatemian sävellyksen professori Gordon Jacob (1895–1984) piti erityisesti puhallinsoittimista ja oli kiinnostunut sekä kansanmusiikista että barokin ja klassisen kauden musiikin ideoista. Hän sävelsi yli 700 teosta, myös oopperoita ja sinfonioita, joiden vaikutus kuuluu vieläkin nykyajan brittisäveltäjien tuotannossa.

Ensimmäisen teoksensa sinfoniselle puhallinorkesterille Jacob sävelsi vuonna 1928 opiskellessaan Kuninkaallisessa Musiikkiakatemiassa. Teoksen kustantaja antoi sille nimeksi ”An Original Suite” korostaakseen sitä, ettei kyseessä ollut pelkkä sovitus tai taas sitä samaa vanhaa. Siitä on tullut soitetuin Jacobin puhallinorkesterisävellyksistä. Sarja matkii tarkoituksellisesti englantilaista kansanmusiikkia – ensin elegantti ja arvokas brittiläistyyppinen marssi, sitten rauhallinen ja mietiskelevä välisoitto ja lopuksi reipas ja intoileva finaali.

Alfred Reed: Othello ja Desdemona sinfonisista kuvista Othello

Alfred Reed (1921–2005) oli amerikkalainen säveltäjä, sovittaja, kapellimestari ja musiikkipedagogi. Hänen perheensä rakasti musiikkia ja Reed aloittikin trumpetin soiton 10-vuotiaana, edeten jo lukioiässä ammattimuusikoksi. Toisen maailmansodan hän vietti ilmavoimien orkesterissa soittajana ja yli 100 kappaleen sovittajana. Rauhan tultua hän ryhtyi isojen radioyhtiöiden hovisäveltäjäksi ja -sovittajaksi. Pedagogina hän rakensi ja veti ensimmäistä musiikkiteollisuuden opintosuuntaa Miamin yliopistossa. Satojen teostensa kautta Reed on yksi Yhdysvaltojen tuotteliaimmista ja esitetyimmistä säveltäjistä, joka käyttää hyväkseen sinfonisen puhallinorkesterin koko teho- ja sävykirjoa ja tuo mieleen jopa wagneriaanisen maailman. Hän toimi ja sai mainetta ympäri maailmaa ja on myös Japanin esitetyin ulkomainen orkesterimusiikin säveltäjä.

Ensimmäisiä Reedin teoksia puhallinorkesterille on Shakespearen Othello-näytelmään pohjautuva viisiosainen teatterimusiikkisarja, jonka hän uudisti isolle puhallinorkesterille vuonna 1976. Sarjan osat kuvaavat näytelmän eri vaiheita omien selkeiden teemojensa kautta. Kolmas osa, Othello ja Desdemona, on herkkä ja tunteisiin vetoava. Sen mottona on Othellon kuvaus Desdemonasta Venetsian senaatille näytelmän 1. osassa: “”Hän kohtaloni vuoksi mua lempi, Ma häntä hänen säälintänsä tähden.”

Robert Sheldon: Iberian Escapades. The Villas of Boca Raton, op.135

Robert Sheldon (1954-) on amerikkalainen säveltäjä, sovittaja, kapellimestari ja musiikkipedagogi. Säveltämisen ja puhallinmusiikin toimittamisen lisäksi hän myös kouluttaa ja ohjaa puhallinorkestereita ympäri Yhdysvaltoja ja opettaa säveltämistä yliopistossa. Sheldon on saanut useita palkintoja USA:n puhallinorkesterikulttuurin edistämisestä. Monet orkesterit ovat levyttäneet hänen teoksiaan.

Iberian Escapades-sarjan Sheldon sävelsi floridalaisen Boca Raton -koulun orkesterin tilauksesta vuonna 2009. Sen innoittajana toimi arkkitehti ja rakennuttaja Addison Miznerin 1900-luvun alkupuolella kehittämä eteläfloridalainen luxus-huvilatyyli, jonka andalusialaiset piirteet vaikuttivat aikanaan vahvasti USA:n arkkitehtuurin muotivirtauksiin. Mizner halusi palatseissaan antaa vaikutelman vuosisatojen aikana kertyneestä vauraudesta kulttuurikerrostumineen. 

Tähän sarjaan Sheldon valitsi huviloista kolme: El Mirasol (auringonkukka) on reipas flamenco; El Solano (itätuuli) soi eksoottisena ja romanttisena; La Guerida (sotasaalis) päättää sarjan aggressiivisesti ja voimallisesti.

– El Mirasol rakennettiin Palm Springsin rikkaimmalle asukkaalle. Se purettiin vuonna 1950

– El Solano oli alun perin Miznerin oma asunto, myöhemmin se kuului mm. John Lennonille

– La Guerida toimi aikanaan mm. presidentti J.F. Kennedyn talviasuntona

Percy Aldridge Grainger: Irish Tune from County Derry (Londonderry Air) ja Shepherd´s Hey

Percy Aldridge Grainger (1882–1961) oli australialainen säveltäjä, saksofonisti, kapellimestari ja huippuluokan innovatiivinen pianistivirtuoosi. Kansainvälisen uran tavoittelu sai hänet muuttamaan pois Australiasta ja kiertämään tiiviisti ympäri Brittein saaria ja manner-Eurooppaa jo 1900-luvun alussa. Grainger ihaili Pohjolan suoraselkäistä ja sinisilmäistä kansaa ja sen tarinoita. Hän arvosti suuresti Edward Griegiä, esitti usein tämän pianokonserttoa ja ryhtyi Griegin vinkistä tallentamaan kansanmusiikkia suoraan Edisonin keksimän fonografin vahasylinterille. Vuosina 1905–1910 hän keräsi yli 300 autenttista esitystä eri puolilta Englantia, aloittaen Lincolnshirestä Koillis-Englannista. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Grainger muutti USAan, jonka kansalaisuuden hän sai 1918, soitettuaan maavoimien orkestereissa saksofonia ja oboeta.

Sävellyksissään, joita kertyi yli 400, Grainger yhdisti taltioimiensa kansansävelmien esitysten pikkutarkat persoonalliset vivahteet omaan käsitykseensä vapaasta ja tasa-arvoisesta musiikista, jossa orkesterin kaikki soittajat pääsevät osallistumaan yhtä lailla. Musiikki ei saanut olla metronomin tarkkaa ennalta määritettyjen harmonisten ja rytmisten sääntöjen mukaista marssimista vaan viime kädessä puhdasta musiikkia ilman esittäjän vaikutusta. Vanhemmiten hän keskittyikin soittavien koneiden suunnitteluun ja rakentamiseen.

Irish Tune from County Derry (Londonderry Air):

Percy Aldridge Graingerin ensimmäinen Brittein saarten kansanlauluihin perustuva kappale oli Pohjois-Irlannin Derryn seudulta 1855 kerätty laulu, jonka Grainger julkaisi puhallinorkesterille vuonna 1902, omistaen kappaleen Edward Griegille. Unionistit kutsuvat kappaletta nimellä Londonderry Air. Laulu sai sanat vuonna 1913 ja on tunnettu Atlantin molemmilla puolilla myös nimellä Danny Boy. Kaunis kappale on yksi suosituimpia kansanlaulusovituksia puhallinorkesterille.

Shepherd´s Hey (English Morris Dance):

Englantilainen, maurilaisvaikutteinen Morris-kansantanssiperinne on saanut alkunsa myöhäiskeskiajalla ja nousi uudestaan muotiin 1960-luvulla. Ensin se oli pelkästään miesten meininkiä, mutta nykyään myös naiset ja lapset saavat tanssia. Tanssijoiden kirjaviin asuihin on kiinnitetty kulkusia ja ryhmän jäsenillä on erilaisia rooleja tanssien esittämissä tarinoissa. Tanssia säesti alun perin yleensä yksi soittaja kolmireikäisellä huilulla ja pienellä rummulla. Nykyään mukana on mm. hanureita ja erilaisia lyömäsoittimia. Tanssin harrastus on levinnyt ympäri anglosaksista maailmaa, yksi ryhmä löytyy jopa Helsingistä.

Graingerin kollega Cecil J. Sharp merkitsi muistiin vauhdikkaan Morris-melodian vuonna 1906 ja 1908 Grainger teki sen pohjalta ensin kappaleen soolopianolle ja myöhemmin isolle puhallinorkesterille. Nimi ”Shepherd’s Hey” viittaa tanssiryhmässä lammaspaimenta esittävän tanssijan askelkuvioihin. Grainger tuo esiin tanssin rytmiset ja melodiset vaihtelut mahdollisimman tarkkaan.

George Gershwin: Rhapsody in Blue (sovitus Pertti Pekkanen)

George Gershwin (1898-1937) oli merkittävä amerikkalainen säveltäjä ja pianisti. Opiskellessaan Pariisissa 1920-luvulla Gershwin sai opettajiltaan Nadja Boulangerilta ja Maurice Ravelilta vahvan viestin siitä, että hänen jazzista virikkeitä saanut musiikkinsa on oikea tie. Palattuaan kotiin Gershwin sävelsi tunnetun teoksensa An American in Paris. Hän siirtyi 30-luvulla usean menestysmusikaalin ja hieman miedon arvostelun saaneen Porgy & Bess-oopperan jälkeen Broadwayltä Hollywoodiin, jossa pärjäsi hyvin elokuvasäveltäjänä. Hän kuoli aivokasvaimeen jo vuonna 1937.

Tänä vuonna 100 vuotta täyttävä ”Rhapsody in Blue” sai alkunsa, kun newyorkilainen legendaarinen Paul Whitemanin Palais Royal Orchestra – jazz-puhallinkokoonpano halusi häneltä konserttotyyppisen teoksen osaksi tulevaa konserttiaan Abraham Lincolnin syntymäpäivänä 12.2.1924, jolloin he esittelisivät uusimpia musiikin tuulia. Teoksen sisältöön antoi vahvan pohjan Gershwinin tekemä junamatka Bostoniin, junan kolkkeen rytmi ja sen kautta modernin amerikkalaisen yhteiskunnan meno ja meininki, kulttuurisen sulatusuunin värit ja välke. Teoksen nimeen ”Rhapsody in Blue” vaikutti modernin taiteen näyttely, jossa taulujen nimissä oli aina väri mukana. Gershwin sisällytti teokseen useita eri pianonsoittotyylejä ja halusi korostaa myös jazzin vapaata rytmiikkaa. Teoksen sovitti Ferdie Grofé, joka tunsi 23-henkisen, jousisektiolla vahvistetun puhallinorkesterin vahvuudet. Konserton alun klarinettiglissandon kehitti harjoituksissa sooloklarinetisti Ross Gorman. Gershwin tykästyi ideaan ja vakiinnutti sen osaksi teosta. Alku on yhtä tunnistettava kuin Beethovenin 5. sinfonian.

Loppuunmyydyssä kantaesityksessä 12.2. 1924 Gershwin soitti itse soolo-osuuden. Teos sai hyvän vastaanoton, ja erilaisten myöhempien sovitusten myötä siitä on tullut usein kuultu klassikko. Tänään Espoon Puhallinorkesteri esittää kapellimestari Pertti Pekkasen sovituksen sinfoniselle puhallinorkesterille, jonka myötä teos palaa juurilleen. Pekkanen aloitti muusikon uransa soittamalla trumpettia, alttosaksofonia ja huilua.

Percy Aldridge Grainger: Lincolnshire Posy

Lincolnshire Posya pidetään Percy Aldridge Graingerin (esittely yllä) mestariteoksena ja puhallinorkesterien perussävellyksenä. Vuonna 1937 American Bandmaster’s Association tilasi Lincolnshire Posyn vuosikokoukseensa Milwaukeessa, Wisconsinissa, ja Grainger johti osittaisen ensi-illan 7. maaliskuuta samana vuonna. Tänä aikana puhallinorkesterin kirjallisuutta oli niukasti ja suurin osa puhallinorkesterien musiikista koostui sotilassoittokunnille kirjoitetuista marsseista.

Lincolnshire Posy sisältää kuusi osaa, jotka perustuvat englantilaisiin kansanlauluihin, jotka Lucy E. Broadwood ja Percy Grainger itse keräsivät Lincolnshiressä vuosina 1905–06. Grainger käytti vahasylinteriä ja metronomia jokaisen kansanlaulajan äänittämiseen ja toisti näitä tallenteita tarkasti, jotta hän voisi säveltäessään pysyä uskollisena laulajan esitykselle. Graingerin tarkoituksensa oli paitsi kerätä näitä kansanlauluja – joita hän kutsui ”musiikillisiksi luonnonkukiksi” – myös kuvata laulun sanoja, eri laulajia ja heidän persoonallisia esitystapojaan. Siksi hän käytti erilaisia sävellystekniikoita kuten harmonioiden arvaamaton liike, epävakaat ja puuttuvat metriset osat, yllättävät vastamelodiat, sisään ja ulos kulkevat melodiat, polytonaalisuus, haastavat rytmit, jotka kuulostavat huolettomilta ja luonnollisilta, sekä rikkaat sointivärit. Graingerin huolellinen yritys jäljitellä ihmisen lauluääntä puhallinsoittimien kautta luo Lincolnshire Posyn syvän henkilökohtaisen puolen, joka erottaa tämän teoksen kaikista muista sävellyksistä, jotka käyttävät kansanlauluja lähdemateriaalina.

Jokainen kuudesta osasta tuo esiin uusia piirteitä englantilaisista kansanlauluista ja Graingerista säveltäjänä:

1. Lisbon (Sailor’s Song). Merimies kertoo naiselleen, että taas on lähtö merelle edessä, puolustamaan kuningasta ja kruunua. Nainen vaatii jäämään kotiin, koska on raskaana, ja vannoo rakkauttaan. Miehen on kuitenkin mentävä takaamaan naisensa turvallisuus.

2. Horkstow Grange (The Miser and His Man) kertoo tarinan palvelijasta, joka hyökkää ja tappaa isäntänsä nuijalla kärsittyään riittävästi tämän käsissä. Osaa pidetään joskus virheellisesti rakkauslauluna sen mehevien harmonioiden ja intohimoisten melodioiden vuoksi, mutta laulun kertoma tarina on kaikkea muuta. Pikemminkin se on muistomerkki miehille itselleen, ja siinä painotetaan vähemmän heidän välillään tapahtuneita todellisia tapahtumia. Vaihteleva rytmiikka ja soitinnus elävöittävät musiikkia tarinan käänteiden mukaisesti.

3. Rufford Park Poachers (Poacher Song) on tarina vastakkainasettelusta köyhien salametsästäjien ja isäntänsä maita ja eläimiä puolustavien riistanvartijoiden välillä. Salametsästäjät pitivät metsästystä tällä maalla jännittävänä ja oikeutettuna, minkä ilkikurinen musiikki tuo hyvin esiin.

Grainger käytti osassa tehokeinona kaanonia: osa alkaa kahdella itsenäisellä melodian rivillä, mutta toinen riveistä alkaa hieman myöhemmin, mikä luo viivästyneen vaikutuksen, kuin riistanvartijat seuraamassa salametsästäjiä. Toinen sävellystekniikka, jota Grainger käyttää kansanlaulutarinan kuvaamiseen, on ”ongelmamotiivin” käyttö. Teemaa toistetaan huokauksen ja ongelmien merkiksi. Sille esitetään yllättävä nopea crescendo pianosta forteen ennen kuin se palaa nopeasti pianoon. Motiivi näkyy lähes jokaisessa säkeistössä ja välisoitossa. Se lisää jännitystä ja värikkyyttä.  Riistanvartijoiden ja salametsästäjien kisa muuttuu väkivaltaiseksi ja riistanvartijoiden vanhin saa surmansa. Neljä salametsästäjää tuomitaan tästä 14 vuodeksi pakkotyöhön. Mutta kunnia ja maine kasvoivat.

4. The Brisk Young Sailor (Who Returned To Wed His True Love). Merimies palaa elämänsä rakkauden luokse seitsemän merellä vietetyn vuoden jälkeen. Miehen sydän särkyy, kun rakastettu ei enää tunnista häntä, vaan haluaa edelleen odottaa tosirakkauttaan takaisin meriltä. Kun mies vihdoin tajuaa näyttää naiselle heidän yhteisen rakkauskorunsa, nainen tajuaa, että mies on juuri se oikea. Grainger on rakentanut sävellyksensä matkimaan ihmisäänien dialogia – alussa klarinetti toimii kertojana, sitten korkeat puupuhaltimet naisen äänenä. Miehen rooli on baritonilla.

5. Lord Melbourne (War Song). Eläköitynyt sotasankari kertoo uroteoistaan eri puolilla maailmaa erityisesti ranskalaisia ja espanjalaisia vastaan. Laulaja oli iso juopunut mies, joka ei ollut aivan varma laulun sanoista tai melodiasta. Osa tunnetaankin epäsäännöllisestä rytmiikastaan ja vapaan rytmin osuuksista, joita kapellimestari ohjaa. Matalat vaskisoittimet tuovat musiikkiin sekä roolin sotilaallista mahtipontisuutta että laulajansa tummaa rikasta äänensävyä.

6. The Lost Lady Found (Dance Song) kertoo tarinan tytöstä, jonka mustalaiset sieppasivat tämän englantilaisesta kodista, jossa hän asui setänsä hoivissa. Setä lähtee etsimään tyttöä. Koska tyttöä ei löydetä, hänet todetaan kuolleeksi ja rangaistukseksi setä viedään vankilaan ja tuomitaan kuolemaan. Nuori mies, joka oli rakastunut tyttöön, lähtee pitkälle matkalle ympäri Eurooppa löytääkseen hänet ja lopulta onnistuu Dublinissa. Sitten mies ja tyttö kiirehtivät kotiin Englantiin pelastaakseen sedän ansaitsemattomalta teloitukselta viime hetkellä. Kotikylä juhlii kadonneen tytön löytymistä. Grainger kuljettaa tarinaa kuulokuvana dramaattisesta vaiheesta toiseen. Kapellimestarin tuella orkesteri eläytyy tanssijoiden liikkeisiin.

Esittelyt: Vesa Lehtisalo